Painava laukku

Oon saanut aika lailla kaiken pakattua, mutta en voinut olla huomaamatta, että mun matkalaukku painaa tonnin! Siis toivon todella, että sen paino alittaa 23 kg koska ei tee mieli maksaa 80 € lisää siitä, että menee muutaman (köh köh) kilon yli. Jaksan kyllä nostaa sen just ja just, mutta en pystyis kantaa sitä kovin pitkälle ellei siinä ois niitä pyöriä joiden avulla vetää. Mutta aamulla täytyy vaan saada se hissiin, sitten bussipysäkille (joka ei oo kauheen kaukana) ja sitten lentoasemalla lähtöselvitystiskille niin selvillä vesillä ollaan. Sit kun vielä saisin sen nostettua laukkuhihnalta kun oon Suomen päässä.. hmm. Se voi olla koko operaation vaikein vaihe. Puhumattakaan mun käsimatkatavaroista jotka tulee painamaan myös ihan kivasti. Ja niiden kanssa mun pitää vielä hengaa terminaalissakin! 

Oon siivonnut huoneen ja enää on tietokone ja meikit pakkaamatta. Ja vaatteet jotka aion laittaa päälle huomenna. Roskia oli kolme pientä säkillistä, mutta odotan iltaa ja sen tuomaa pimeyden suojaa viedäkseni ne roskiin. Suunnitelmissa ei tänään ole paljon mitään, mennän mun kämppiksen kanssa syömään shabu shabua (joka on ilmeisesti jonkinlainen japanilainen fondue) Myeongdongiin ja se tulee olemaan mun viimeinen seikkailu täällä Seoulissa. Ellei sitten jotain dramaattista ehdi tapahtua mun laukkujen kanssa huomenna matkalla bussipysäkille. Voin sanoo, et jos ne renkaat jostain syystä hajoais niin olisin kusessa. En yksinkertaisesti pystyis raahaamaan sitä laukkua ilman renkaita! Sen laukun saaminen tänne alunperinkin oli hankalaa ja sillon se oli vaan puoliks täynnä.

Joitain asioita tulee ikävä ja joitain ei. Olen ihan mielelläni lähdössä kotiin itse asiassa, ei ole sellasta fiilistä, että olis halunnut matkustella lisää tai jotain. Ehkä sellanen loma loman perään ois ollut poikaa, mutta kaupunkiloma ei missään nimessä! Jonnekin rannalle oisin voinut mennä, en ois liikauttanut evääkään hetkeen, oisin voinut vaan maata rannalla, uida lämpimässä meressä, lukea kirjaa riippumatossa palmun varjossa ja ottaa torkut. Sellasta lomaa mulla ei vielä oo koskaan ollutkaan joten täytyy pitää mielessä :) Mul on ikävä Maneesikadun rauhaa ja hiljaisuutta, viileää mereltä päin puhaltavaa tuulta, ihmisiä jotka ymmärtää mitä sanon ja joita mä ymmärrän, kavereita, perhettä (yleensäkin ihmisiä joille ei tarvitse pätee koko ajan vaan voi vaan olla oma itsensä), puistoissa kaljottelua ja terasseja.

Ikävä jää:

• Tehokasta ilmastointia metrossa, kaupoissa, koulussa ja asuntolalla. Koulussa varsinkin tuntu, että sinne jäätyy kun istuu paikallaan. Ah, ihanuutta.
• Vehreää luontoa. Seoul on niin nätti kun sieltä täältä putkahtelee vuorenhuippuja ja vihreitä rinteitä. Suomi on niin littee!
• Chai lattea. Toivottavasti löydän Helsingistä jonkun paikan mistä saa hyvää chai lattea. Pitää itekin alkaa tekee sitä kotona.
• Tulista ruokaa.
• Meidän lähiravintolaa josta saa melkeen mitä vaan korealaista ruokaa tosi halvalla.
• Sateenvarjoja ja saappaita. Suomessa kaikilla on tosi tylsät sateenvarjot ja saappaat, aina samaa mustaa ja harmaata ja mitälie. Suomessa pitäs myydä enemmän värikkäitä sateenvarjoja.
• Vaatteita <3 Kaikki on kuin mulle tehtyä.

Ikävä ei jää:

• Ruuhkaa metroissa ja ihmisiä jotka ei pyydä siellä mitään anteeks.
• Roskisten puutetta. Missään ei täällä oo roskispönttöjä! Ei yksinkertasesti oo mitään mihin laittaa roskia, ihan käsittämätöntä.
• Ahdistelevia kauppatätejä. Tykkään tehdä ostokseni rauhassa ja sori en ymmärrä mitä yrität selittää mulle koreaksi.
• Korealaisia poikia/miehiä klubeilla. Oon Suomesta, tarviin mun oman tilan.
• Sadetta.
• Autoilijoita jotka ajaa AINA punasia päin.

Joudun jättämään mun uskollisten pinkin glitterkissa sateenvarjon tänne koska se ei mahdu mun matkalaukkuun ja en voi ottaa sitä käsimatkatavaroihin koska se on käytännössä ase :P Se ei oo siis kokoontaitettava vaan sellanen kunnon kävelykeppi sateenvarjo. No joo. Tää on varmaan vika blogimerkintä Koreasta koska en todellakaan jaksa alkaa mitään kirjottaa enää aamulla kun herään. Eli Suomessa nähdään!