Oon siivonnut huoneen ja enää on tietokone ja meikit pakkaamatta. Ja vaatteet jotka aion laittaa päälle huomenna. Roskia oli kolme pientä säkillistä, mutta odotan iltaa ja sen tuomaa pimeyden suojaa viedäkseni ne roskiin. Suunnitelmissa ei tänään ole paljon mitään, mennän mun kämppiksen kanssa syömään shabu shabua (joka on ilmeisesti jonkinlainen japanilainen fondue) Myeongdongiin ja se tulee olemaan mun viimeinen seikkailu täällä Seoulissa. Ellei sitten jotain dramaattista ehdi tapahtua mun laukkujen kanssa huomenna matkalla bussipysäkille. Voin sanoo, et jos ne renkaat jostain syystä hajoais niin olisin kusessa. En yksinkertaisesti pystyis raahaamaan sitä laukkua ilman renkaita! Sen laukun saaminen tänne alunperinkin oli hankalaa ja sillon se oli vaan puoliks täynnä.
Joitain asioita tulee ikävä ja joitain ei. Olen ihan mielelläni lähdössä kotiin itse asiassa, ei ole sellasta fiilistä, että olis halunnut matkustella lisää tai jotain. Ehkä sellanen loma loman perään ois ollut poikaa, mutta kaupunkiloma ei missään nimessä! Jonnekin rannalle oisin voinut mennä, en ois liikauttanut evääkään hetkeen, oisin voinut vaan maata rannalla, uida lämpimässä meressä, lukea kirjaa riippumatossa palmun varjossa ja ottaa torkut. Sellasta lomaa mulla ei vielä oo koskaan ollutkaan joten täytyy pitää mielessä :) Mul on ikävä Maneesikadun rauhaa ja hiljaisuutta, viileää mereltä päin puhaltavaa tuulta, ihmisiä jotka ymmärtää mitä sanon ja joita mä ymmärrän, kavereita, perhettä (yleensäkin ihmisiä joille ei tarvitse pätee koko ajan vaan voi vaan olla oma itsensä), puistoissa kaljottelua ja terasseja.